Eilisissä potkunyrkkeilytreeneissä sparrattiin lähes koko tunti. 2 min työtä ja 2 min lepoa. Tuli hiki!!! :D Suurimman osan eristä sparrasin mieheni kanssa ja muutamaan erään vaihdettiin pareja. Polvessa on kunnon mustelma, kun mieheni potkas suoraan jalkapöydällä siihen. Myös toinen etureisi otti osumaa. Kivaa tämä urheileminen :D
Oon kyllä tykännyt potkunyrkkeilystä ihan älyttömästi ja oikein odotan treenipäiviä. Huomasin kuitenkin eilen, että oli yllättävän vaikeeta lyödä ja potkia kunnolla toista ihmistä. Se on jollain lailla mun luonteeni vastaista :) Mulle riittäisi sparratessakin, että vähän hutasen, jos saan tilaisuuden - se, onko lyönnissä voimaa, on mulle toissijaista. Panostaisin miellelläni enemmän siihen tekniikka puoleen :)
Sparrasin pari erää yhden tytön kanssa, jolla on muistaakseni vihreä vyö, eli ainakin kolme vuotta mua enemmän kokemusta. Oli hyvä sparrata muidenkin kanssa ja tältä tytöltä opin mm. että kannattaa potkasta samantien kaks tai kolme kertaa, eikä jättää sitä siihen yhteen. Muutenkin sparraaminen on täysin erilaista kun tekniikoiden opettelu parin kanssa. Sparratessa ei koskaan tiedä mitä pari seuraavaks tekee. Mä huomasin, että tuli hetkiä, jolloin ainut mitä tein, oli se, että vetäydyin hanskojen taakse pakettiin (ns. kilpikonnatorjunta), kun iskuja sateli. En osannut ollenkaan reagoida, kun en tiennyt mitstä suunnasta milloinkin humahtaa :D No mutta tästä on suunta vaan ylöspäin ja hyvä oli todeta se oma osaamattomuutensa taas välillä. Se saa anakin mut yrittämään entistä kovemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita :)