sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Unihalvaus

Mulla on ollut unihalvauskohtauksia noin 15-vuotiaasta lähtien melkein viikoittain, joskus useammin, joskus harvemmin. Unihalvaus tarkoittaa sitä, että nukkumaan käydessä tai herätessä vain aivot heräävät ja keho jääkin vielä "halvaantuneeseen" tilaan. Ihmisen nukahtaessa lihakset on ikään kuin halvaantuneet, jossa ihminen ei unissaan heittelehtis ja satuttaisi itseään. Herätessä lihasjännitys palautuu, mutta joillain mieli herää jo ennen tätä. Paitsi että on hereillä ja halvaanutneena, ilmiöön kuuluu kaikkea muuta kivaa, kuten hallusinaatioita, jne... Olen kirjotellut unihalvauksesta myös aiemmassa blogissani.

Noin 90 prosenttisesti voin tuntea tällaisen halvauskohtauksen olevan tulossa, koska korvissa alkaa humisemaan ja musta tuntuu kuin leijuisin tai joku kiskois mua pois sängystä. Jos tässä vaiheessa havahdun, saan melko usein tapeltua itseni hereille asti ennen halvaantumista. Itsensä herättäminen jo tästäkin tilasta on niin hemmetin vaikeeta! Eikä auta, että herään sekunniksi, koska jos en todella ravistele itseäni hereille ja nouse vaikka hetkeks istumaan, niin sama meno jatkuu heti kun yritän taas rentoutua. Olen usein ajatellut, että joskus kun tunnen kohtauksen olevan tulossa, en tappelekaan vastaan vaan päästän irti, mutta tositilanteessa en kuitenkaan koskaan uskalla antaa mennä! Jokin siinä pelottaa niin plajon.

Lopuissa 10 prosentissa kohtauksista herään vasta kun olen jo halvaantunut. Tiedän tasan tarkkaan, mistä halvauksen aikana on kyse, mutta silti aina iskee perkeleellinen paniikki. Niin kuin viime yönä. Heräsin halvaantuneena ja näin sängyn jalkopäässä jonkin muumien möröltä näyttävän hahmon. Rupesin kiljumaan, mutta mitään ääntä ei tietenkään tullut. Yritin töniä miestäni, että herätä mut nyt, mutta tietenkään ole oikeasti edes liikahtanut, vaikka päässäni siltä tuntuikin. Aikani siinä huudettuani ja kiroiltuani heräsin ihan oikeesti sydän pamppaillen. 

Mulla nämä halvauskohtaukset ei todellakaan ole pahimmasta päästä, vaikka välillä jotain hahmoja huoneessani näenkin. Jotkut voi kuulla näkemiensä hahmojen puhuvan tai koskettavan. Lähinnä unihalvauksen kokeminen on musta enää ahdistavaa ja rasittavaa, eikä mua esimerkiksi pelota tämän takia mennä nukkumaan. Hyvät yöunet vaan menee pilalle, kun herää halvantuneena! :D Paljon on auttanut se, kun 6-7 vuotta sitten kuulin, mistä ilmiössä on kyse ja aloin ymmärtää mitä halvauksessa tapahtuu. Siksipä mäkin tästä aiheesta kirjoitan, jos vaikka olisi avuksi jollekulle :)

2 kommenttia:

  1. Mulla on myös ollut unihalvauksia, silloin lähinnä kun asuin vielä yksin. Ne olivat aivan kamalia! Kuulin usein että joku tulee avaimilla kotiini ja sitten saatoin nähdä hahmon edessäni. Yritin huutaa, mutta en pystynyt tekemään mitään! Hyi että, unihalvaukset ei todellakaan ole kivoja :/ Onneks ne on nyt mulla vähentyneet, eikä niitä ole kuukausiin tullut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ne kohtaukset mitenkään miellyttäviä oo. Pahinta siinä on se, kun vihdoin herää kohtauksesta, niin edelleen väsyttää niin hemmetisti eikä millään pystysi herättämään itseääni sillä lailla kunnollisesti, ettei vaipuis heti takas uuteen kohtaukseen...

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita :)